Miksi olen federalisti?

09.05.2021

Olen federalisti. Kannatan siis Euroopan unionin kehittämistä eurooppalaiseksi liittovaltioksi. Liittovaltio on kuitenkin vielä toistaiseksi suomalaisessa poliittisessa keskustelussa lähinnä mörkö, jolla nationalistit jatkuvasti pelottelevat. Siksi ajattelin näin Eurooppa -päivänä avata hieman, mitä tarkoitan federalismilla ja miksi kannatan liittovaltiota.

Ensinnäkin on syytä huomata, että liittovaltio ei tarkoita "kaiken vallan siirtämistä Brysseliin" eikä sitä, että "muut päättäisivät suomalaisten asioista puolestamme". Liittovaltio voidaan tietenkin järjestää useilla erilaisilla tavoilla. Itse pidän kuitenkin tärkeänä niin sanottua subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatetta. Siis sitä, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä niitä, joihin ne kohdistuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että tamperelaisia koskevat päätökset tehdään Tampereella, suomalaisia koskevat päätökset Suomessa ja eurooppalaisia koskevat päätökset Euroopassa. Jokaisella päätöksenteon tulee tietenkin myös olla mahdollisimman demokraattista. Parhaimmillaan liittovaltio voikin olla järjestelmä, jossa eri alueelliset tasot tasapainottavat toistensa valtaa.

Se, että osa päätöksistä tehdään kansainvälisellä tai eurooppalaisella tasolla kansallisvaltioiden sijaan, ei myöskään tarkoita että "muut päättäisivät puolestamme". Myös me suomalaiset olemme joko kulloisenkin hallituksemme tai vaaleilla valittujen edustajiemme kautta mukana tekemässä näitä päätöksiä. Se, että päätämme joistain asioista yhdessä muiden kanssa ei ole sama kuin että muut päättäisivät puolestamme. EU ei ole jokin meistä erillinen toimija, vaan me olemme yhtä lailla osa sitä kuin muutkin jäsenvaltiot. Se, että tamperelaiset joutuvat noudattamaan Suomen lakeja ei tarkoita, että olisimme menettäneet vallan päättää omista asioistamme. Osallistummehan mekin yhtä lailla lakeja säätävien kansanedustajien valintaan. Sama pätisi myös liittovaltioon, kunhan se vain olisi demokraattisesti järjestetty.

Miksi sitten kannatan liittovaltiota? Syitä on useita, osa käytännöllisempiä, osa taas enemmän tai vähemmän idealistisia. Ensin kaikkein yleisluontoisin käytännön syy: Osa asioista on nähdäkseni järkevämpää päättää ylikansallisella kuin kansallisella tasolla. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja luontokatoon vastaaminen, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä tietyt talouspolitiikan osa-alueet. Esimerkiksi yritysten, varallisuuden ja pääomatulojen verottaminen voisi olla helpompaa ja tehokkaampaa eurooppalaisella tasolla. Tällöin maiden välisen verokilpailun vaikutus olisi pienempi, ja rikkaimpien olisi vaikeampi välttää veroja siirtämällä varallisuuttaan kevyemmän verotuksen maihin Euroopan sisällä. Samasta syystä monet ympäristöverot olisi järkevämpää säätää Euroopan kuin yksittäisten valtioiden tasolla.

Toinen käytännön syy on euro. Ajattelen, että nykyinen järjestelmä, jossa euromailla on yhteinen rahapolitiikka muttei yhteistä finanssipolitiikkaa, on pidemmän päälle kestämätön. Tämä on tullut erityisen hyvin esille Eurooppaa kohdanneissa talouskriiseissä. Kriisit ovat iskeneet eri maihin eri tavoin ilman, että valuuttakurssimuutokset olisivat voineet pehmentää iskuja. Kriiseistä selvittäisiin pienemmillä vaurioilla, jos useammat eurooppalaiset maat voisivat elvyttää yhdessä koordinoidusti ja jos kriisien kovemmin koettelemia alueita voitaisiin tukea yhdessä, kuten nyt elvytysrahastolla ollaan tekemässä. Valitettavasti uskon, että vaihtoehtomme ovat käytännössä nykyisen kaltainen kitkuttelu kriisistä ja hätäratkaisusta toiseen, euron hajoaminen ja sitä seuraava katastrofaalinen epävarmuus ja epävakaus, tai jonkinlainen vähintään talouspoliittinen liittovaltio. Näistä kannatan kolmatta, mutta pidän ikävä kyllä todennäköisimpänä ensimmäistä.

Käytännön perusteiden lisäksi federalismiini liittyy myös idealistisempi puoli. Minä uskon, että eurooppalaisella liittovaltiolla olisi mahdollisuus olla maailmassa voima, joka puolustaa ympäristöä, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia. Nykyisellään EU:n toiminta on tietysti kaukana tästä ideaalista. Näen kuitenkin, että synkästä historiastaan ja monin tavoin synkästä nykytilastaan huolimatta EU:lla olisi paljon potentiaalia hyvään. Ennen kaikkea eurooppalainen liittovaltio voisi halutessaan olla vastavoima Kiinan vallan kasvulle sekä tasapainottava voima Yhdysvaltain vallalle. Se tarvitsisi kuitenkin enemmän yhteistä päätöksentekoa ja etenkin vahvemman yhteisen ulkopolitiikan.

Tietenkin eurooppalainen liittovaltio, kuten kaikki poliittiset yhteisöt ja järjestelmät, voisi olla väline paitsi hyvään myös pahaan. EU on tehnyt poliittisesti aivan karmeita, vahingollisia ja epäinhimillisiä päätöksiä, näistä esimerkkeinä vaikkapa Kreikalle pakotetut talouskuritoimet ja Eurooppaan turvapaikanhakijoina pyrkivien kohtelu. Näitä ei millään voi puolustella. Toisaalta myös eurooppalaiset kansallisvaltiot, myös Suomi, ovat historiassaan toimineet usein tuomittavalla tavalla. Eurooppalainen liittovaltio ei siis välttämättä harjoittaisi sen huonompaa tai parempaa politiikkaa kuin itsenäiset kansallisvaltiot. Sen sisällä olisi aivan samalla tavalla eri ideologioita ja näiden välisiä poliittisia kamppailuja. Haluan kuitenkin uskoa, että eurooppalainen liittovaltio voisi olla mahdollisuus rakentaa valtio, joka ei perustuisi nationalismille tai varsinkaan sen haitallisimmille muodoille, vaan jaetuille yhteisille periaatteille ja vahvoille perus- ja ihmisoikeuksille.

Lopuksi on syytä todeta, että eurooppalaisen liittovaltion tiellä on vielä lukuisia esteitä, joiden ylittäminen vaikuttaa hyvin vaikealta. Suurin näistä on ehdottomasti yhteisen eurooppalaisen julkisen tilan puuttuminen. Yhteisiä eurooppalaisia medioita ei juuri ole eikä EU:n kansalaisilla ole yhteistä kieltä. Yhteistä eurooppalaista identiteettiä ei myöskään ole syntynyt ja nykyisellään on vaikea ajatella yhteistä valtiota ilman sitä. EU -politiikasta keskustelleen edelleen jäsenmaissa ensisijaiseti kansallisesta näkökulmasta käsin ja esimerkiksi europarlamentaarikot hahmotetaan usein pikemminkin Suomen kuin eurooppalaisten puolueperheidensä edustajina. Lisäksi olen sitä mieltä, että jos liittovaltioon mennään, se tulisi tehdä avoimesti, demokraattisesti ja perusteellisen julkisen keskustelun jälkeen, ei vähitellen hivuttamalla. Tällä hetkellä liittovaltiolle ei välttämättä vielä yksinkertaisesti ole riittävästi kannatusta EU -maiden kansalaisten keskuudessa.

Toivon kuitenkin että saisimme Euroopassa tulevina vuosina luotua yhteistä eurooppalaista julkista tilaa ja vahvistettua uskoa syvemmän yhteistyön mahdollisuuksiin. Eurooppalainen liittovaltio voi tällä hetkellä näyttää kaukaiselta unelmalta, mutta uskon että sellaisiakin tarvitaan. Politiikan arkisen puurtamisen keskellä on hyvä, jos on jotain johon uskoa ja josta unelmoida. Minulle yksi sellainen asia on hiilinegatiivinen, tasa-arvoinen, moninainen, demokraattinen ja ihmisoikeuksia kunnioittava eurooppalainen liittovaltio.